Nyt se alkaa. 365 päivää sitkeää tsemppausta. Tavoitteena rasvaprosentin lasku ja lihaprosentin pitäminen ennallaan, mutta siis lihasten saaminen näkyväksi. Faktat minusta. Ikää 31. Kiloja tämän aamun puntarin mukaan 92,1 kg. Herranjestas. Lapsia 2, miehiä 1. Tavoitteena paoinaa 70 kiloa tasan vuoden päästä, eli 28.5.2013.

Miksi Projekt 356? Koska aikaisemmat laihdutusprojektini ovat kaatuneet negatiivisuuteen. Olen antanut 'minä epäonnistun kuitenkin' -ajatusten saada vallan ja ohjata minut epäonnistumaan. Nyt aion joka päivä pohtia yhden hyvä syyn lisää jaksaa ja jatkaa, ja muokata ajatteluani niin että onnistuminen onnistuu. :)

Toisen lapsen synnyttyä painoin laitoksella saman verran kuin nyt, ja luulin saavuttaneeni ryhäsvalaspohjan. Erona niihin vuosiin on itseinhon määrä. Aiemmin näet inhosin itseäni, vihasin kroppaani ja pidin itseäni arvottomana läskinä. Mutta viimeisen kahden vuoden aikana on tapahtunut jotain ihmeellistä ja ihanaa, sillä olen oppinut rakastamaan itseäni. Olen omasta mielestäni hyvä tyyppi ja ihan ok näköinenkin, vaikuttava ainakin. :) Tätä ajattelutavan ja arvostuksen muutosta on kiittäminen omaa vuosia kestänyttä pään sisäistä' asioiden jumppaamista ja oman palavasti innostavan urheilulajin, bodycombatin,. löytymistä. On ihana olla jossain todella hyvä, kiloineni kaikkineni!

Mutta. Haluan arvostaa itseäni fyysisesti yhtä paljon kuin muuten. En halua rikkoa kroppaani lihomalla lisää ja saamalla sen mukana mahdollisia terveysvaikutuksia. En halua olla vajaan 10 vuoden päästä lihana 40-vuotias elähtänyt täti, koska en ole persoonana sellainen. Haluan olla esimerkki itselleni, lapsilleni ja muille. Ja jos jatkan tätä rataa ruoan kanssa kuin nyt, 100 kg raja ei ole kaukana ja se on kamalaa. On hirveä ajatus, että viettää koko loppuelämänsä lihavana ja varmasti vanhempana myös terveytensä jollain tapaa menettäneenä vain, koska ei osaa ottaa ruokavaliotaan haltuun.

Useat varmasti ajattelevat, että hieman höllyvä 90-kiloinen nainen ei voi harrastaa urheilua säännöllisesti, kovaa ja hyvin? Kyllä voi. Minulla on hyvä aerobinen kunto ja jopa lihasmassaprosentti (kävin mittauttamassa). Rakastan liikuntaa. Projektin aikana pitää nyt pohtia, että millaista liikuntaa tarvitsen vielä lisää ja kuinka sen kiireiseen kalenteriini istutan. Mutta nämä on mukavia asioita ratkaista.

Ongelma on ruoka. Liikunnan lisäksi rakastan suklaata, juustoja, rasvaisia leipiä, viiniä, siideriä, keksejä, pastaa. Ja kaikista suurin ongelma on iltasyöpöttely: päivisin liikun ja syön terveellisesti (ish), mutta ne illat. Ne kamalat mässäysillat. Ja viikonloput. Terveellistä ruokaa ei ole näköpiirissäkään, kaikki mitä kaapissa helposti ja kääreistään vain aukaistavissa ja suuhun työnnettävissä menee varmasti minun mahaani. Ja saman opin ovat alkaneet omaksumaan myös lapseni. Tämän täytyy loppua. Sama kierre ei saa periytyä heille, vain koska äiti on toivoton syöppö. Mutta nyt on aika siis opetella tästä eroon ja löydettävä ne ihanat terveelliset ruoat, jotka maistuvat hyvältä ja auttavat ravitsemaan kroppaa oikein matkalla kohti onnistumista!